Australia (Brisbane, Sydney) | Pia ja Anja reissaa 31.-5.3.2025

26.2.2025

Askeleita 11566 (ei tarkka luku).

Heräsimme kello 5.15 ja lähdimme hotellilta kuudelta. Matkaa lentokenttäbussiterminaaliin oli noin 700 metriä. Kätevää. Bussi tuli ajallaan ja lähti 6.30 ja olimme kentällä 7.10. Koneen piti lähteä 9.40. Kentällä kaikki sujui hyvin; punnitsimme laukkumme (P:n 16,2, kg ja A:n 20 kg), tulostimme automaatilta boarding passit ja laukkutägit ja laitoimme laukut hihnalle.

Turvatarkastus oli normi, passit ja boarding passit luettiin laitteilla. Kävimme kahvilassa aamiaisella ja kävelimme portille, joka oli terminaalin viimeinen. Koneeseen nousu kesti aikansa, osa matkustajista eivät totelleet, kun lueteltiin, millä rivillä istujat saavat nousta koneeseen. Koneessa oli ensimmäinen luokka, premium economy ja economy. Olimme rivillä 36 (kaksi penkkiä, käytävä, kolme penkkiä käytävä, kaksi penkkiä per rivi). Paikkamme olivat toisella rivillä economy puolella, takana oli vielä neljäs osasto, mikä lie.

Lento sujui hyvin, mutta kumpikaan ei jaksanut syödä tarjottua aamiaista, kun olimme sellaiset jo syöneet lentokentän kahvilassa. Katsoimme kumpikin elokuvan ja A nuokkui huonosti nukutun yön jälkeen loppu lennon. Lento kesti vähän päälle kolme tuntia. Koneessa täytettiin taas maahantulokortit ja ruksasimme lääkkeet ja ruoasta meijerituotteen; meillä oli suklaapatukat mukana. Kone tarkisti passin ja tulosti kuvallisen lipukkeen. Sitten haettiin laukut, jotka tulivat suht normiajassa. Sieltä sitten maahantulokorttien, kuvalipukkeen ja passin kanssa rajavartijoita kohti. Jonot olivat pitkiä. Yksi virkailija katsoi lippumme ja lappumme ja ohjasi tarkempaan syyniin. Aloimme innostua! Kun oli meidän vuoromme, virkailija kysyi mitä lääkkeitä meillä on, meijerituotteista hän ei kysynyt mitään. Anja mesosi taustalla, että on meillä suklaatakin, mutta ketään ei kiinnostanut. Tällä kertaa laukkujamme ei edes läpivalaistu ja meidät ohjattiin kohti exittiä. Vähän olimme pettyneitä. Taas.

Kentällä etsimme käsiimme kaupunkikartan ja saimme apua vapaahtoiselta, joka neuvoi meidät junaa kohti. Yhdyssilta oli 3. kerroksessa. Ostimme meno-paluuliput ja kysyimme virkailijalta, mikä asema oli lähinnä Edward Streetillä olevaa hotelliamme. No keskusasemahan se. Sieltä oli hotellille noin 800 metriä. Hotellimme on aivan kaiken ytimessä. Huoneistomme on noin 84 neliötä ja siihen kuuluu keittiö kaikkine koneineen, olohuone, missä on kaksi sohvaa, ruokapöytä ja parveke/terassi, makkari, pieni pyykkihuone ja isohko kaksiosainen kylpyhuone.

Ideana oli jättää laukut hotellille ja karata kaupungille. Toisin kävi: A:n matkalaukku oli mennyt/laitettu lukkoon vaikka olin jättänyt sen tarkoituksella auki. Joku oli ollut avulias. Ja emme saaneet laukkua auki. Ensin lukkoa räpläsivät Anja ja Pia ja sitten respan kaksi miestä pantiin hommiin. Heikoin tuloksin. Sitten A pyysi toista respan miestä soittamaan lentokentälle kysymään saako laukun siellä auki. Noi saisi kyllä. Yhtään ei sylettänyt, kun 30 asteen helteessä lähdimme raahaamaan laukkua ylämäkeen juna-asemalle ja sieltä takaisin kentälle. Juna-asemalla oli hyvännäköinen raavas mies vahtimassa matkustajien junalippuja ja A pyysi häntä kokeilemaan voimalla laukun lukkoa. Ei saanut hänkään lukkoa auki, mutta työskentelyä oli kiva katsella…. Ja eikun junaan ja lentokentälle.

Siellä ei departure-kerroksessa ollut ketään paitsi pari hassua henkilökunnan jäsentä. Lentoja ei lähtenyt pariin tuntiin lainkaan kansainvälisestä terminaalista?!. Yksi mies nakitettiin selvittämään, miten laukun saisi auki ja kenellä on TSA-avain. Saimme melko monimutkaiset ohjeet, mutta löysimme perille ja toimistossa oli kaksi oikein avuliasta nuorta naista, joista toinen sai laukun avaimella heti auki! Koska A yrittää saada uuden laukun hankintahinnan takaisin vakuutusyhtiöltä, pyysimme todistusta rikkoutuneesta lukosta vakuutusta varten. Lupasivat lähettää sähköpostilla, ei ole vielä tullut. Laitoimme lukkoon tukkeeksi paperinenäliinan ja suuntasimme takaisin hotellille. Nyt oli huoneistomme jo valmis ja pääsime hieman raikastumaan.

Brisbanessa aika on kolme tuntia Aucklandia jäljessä. Olimme nousseet viiden jälkeen ja pääsimme syömään vähän ennen kuutta Aucklandin aikaa, olipahan nälkä! Löysimme hienon kiinalaisen ravintolan ja päätimme syödä siellä. Tilasimme alkuun kuningaskatkarapu-parsadumplinkseja ja P otti kolme possukevätkäärylettä ja A neljä vihanneskevätkäärylettä. Tarjoilija pyöri kuin häkkyrä pöydän ympärillä ja yritti saada meiltä tilausta. Tilasimme cocktailit ja pyysimme aikaa miettiä ruokaa. Tarjoilija kävi tilaamassa cocktailit ja tuli heti kysymään ruokatilausta. Cocktailit tulivat yksi kerrallaan hyvin pitkän odotusajan jälkeen baarimestarin tuomana. Odotimme P:n drinksua ainakin 5-7 minuuttia A:n drinksun saapumisen jälkeen. Sitten tuli dumplinksit ja P:n kääryleet ja aloimme syödä. Ruoka oli tosi hyvää ja maukasta ja kuumaa. Jossain välissä tuli A:n kääryleet ja viinistä ei ollut tietoakaan. Jouduimme pyytämään sitä. Se oli jää-jääkylmää eikä maistunut miltään. Tarjoilijoita lipui pöytämme ohi useampaan kertaan ja heillä oli vissiin hauskaa, kun puikoilla (muoviset) syöminen ei onnistunut, onneksi olimme pyytäneet varoiksi haarukat ja veitset.

Ruuan jälkeen läksimme kaupungille etsimään A:lle uutta matkalaukkua/-kassia ja tutustumaan alueeseen. A haluaa kaksipyöräisen ja se on muodostumassa ongelmaksi. Mietimme voisiko laukulla vielä matkustaa ja lukon korjauttaa Lahdessa. Laukussa ei ole muuten mitään vikaa ja se on hyvän kokoinen.

Emme vielä löytäneet sopivaa. Kävimme kaupassa ostamassa kevyttä iltapalaa, vettä ja huomiset aamiaisjugurtit. Palasimme hotellille ja ensimäinen koneellinen (pulssikone, tappi keskellä rumpua pyörii, päältätäytettävä) pyykkiä on pyörimässä ja Pia on suihkussa.

Kohta suunnittelemme, mitä haluamme tehdä huomenna. Olemme hyvin lähellä jokea ja kasvitieteellistä puutarhaa.

Olipahan tapahtumarikas päivä!

Kauhuksemme huomasimme, että viikon päästä keskiviikkona olemme jo Suomessa!! Harkitsemme vakavasti paluuta Uuteen-Seelantiin ja sinne jäämistä, eTa on voimassa kaksi vuotta aina kolme kuukautta kerrallaan.

26.2.2025 Päivän selfie

26.2.2025 Saa rentoutua, jos kone ei vielä lähde

26.2.2025 MacArthur Chambers Apartments, makkari

26.2.2025 MacArthur Chambers Apartments, kylppäri 1

26.2.2025 MacArthur Chambers Apartments, kylppäri 2

26.2.2025 MacArthur Chambers Apartments, olkkari 1

26.2.2025 MacArthur Chambers Apartments, olkkari 2

26.2.2025 Ravintola Longtime, ruokaa!!

27.2.2025
Askeleita 16226.

Takana tähän mennessä vauhdikas ja tapahtumarikas päivä! Kello on nyt 17.40, tulimme pyykille ja saatamme vielä piipahtaa ulkona. Emme ehtineet käydä kasvitieteellisessä puutarhassa. Tulimme hyvin lyhyeltä illtalenkiltä, kun emme ole pimeällä juurikaan olleet liikentteessä. Askeleita 17434. Alimmaisen kaksi iltakuvaa.

Lähdimme yhdeksän jälkeen liikenteeseen syötyämme ensin jugurtit kevyeksi aamupalaksi. Päätimme mennä joenvarsikahvilaan aamiaiselle. Kotikatumme päättyy upouuteen siltaan, se on avattu joulukuun puolivälissä viime vuonna. Silta on nimeltään Kangaroo point bridge: https://www.brisbane.qld.gov.au/traffic-and-transport/roads-infrastructure-and-bikeways/bridges-for-brisbane/kangaroo-point-bridge .

Kävelimme koko sillan yli toiselle puolelle tavoitteena mennä South Bankiin (City), missä kaikki ravintolat ja kahvilat ovat. Käveltyämme vajaan tunnin, yhtään ravintolaa/kahvilaa ei ollut tullut vastaan ja alkoi olla jo kova nälkä. Sisiliskoja oli ihan joka paikassa, näimme eri kokoisia liskoja ainakin kymmenen aamulla. Anja bongasi ison hämähäkinverkon, minkä keskellä killui aikamoisen iso hämähäkki ja sen pienempi kaveri. Anja poistui salamana takavasemmalle ja Pia meni vapaaehtoisesti ja innokkaana ottamaan kuvia!!? Liian hirveää!

Lopulta toivon hiipuessa, horisontissa alkoi näyttää lupaavalta. Yhtäkkiä putkahdimme keskelle actionia, ravintoloita oli useita ja promenadeja kulki kaksi vierekkäin; yksi ihan joenrannassa ja toinen noin 50 metriä rannasta.
Odottamatta edessämme oli keinotekoinen hiekkaranta ja vesialtaita ja porukkaa aika mukavasti, olimme kaikille ilmaisessa vesipuistossa. Toisella puolella jokea oli pilvenpiirtäjiä paljon. Vesipuiston läheltä löysimme vihdoin kahvilan, kello oli noin 11.00, jossa söimme pienen aamupalan pahasti myöhässä. Onneksi oli kävelyn aikana vesipullot mukana, päivä kuumeni nopeasti.

Aamupalan jälkeen kävelimme rantaa pitkin kohti kulttuurikeskusta, missä oli ainakin kaksi taidemuseota, teatteri ja osavaltion tosi hieno pääkirjasto. Niitä ennen oli iso maailmanpyörä. Kysyin Pialta kiinnostaako se ja noin kaksi sekuntia myöhemmin olimme menossa ostamaan lippuja. Näköalat olivat huikeita ja hintaan kuului viisi (!) täyttä kierrosta. Kapseli/vaunu oli ilmastoitu ja se oli jääkylmä. Jos olisi kieltäytynyt poistumasta kapselista, sakkoja olisi tullut 7740 AUD! Joku 7 uutisten heppu selosti nauhalta nähtävyykisä, emme jaksaneet kunnolla kuunnella niitä höpinöitä. Liikkeellä oli paljon koululaisia, joiden hienoja univormuja ihailimme. Pia oli ottavinaan minusta kuvan ja kuvasikin salaa takanani situvia koululaisia, jotka olivat tekemässä jotain tehtävää. Univormuihin kuuluu pojilla sortsit tai suorat housut ja tytöillä mekko tai hame ja pojilla suorakupuiset, tytöillä pyöreäkupuiset hatut.

Jatkoimme matkaa osavaltion pääkirjastoon, se oli iso ja vaikuttava rakennus. Sitten menimme GOMAan https://www.qagoma.qld.gov.au/ ja sen kauppaan. Kaupan ulkona oli outolintu, kuva blogissa. Emme ostaneet mitään ja läksimme takaisin päin, ja päätimme oikaista toisen taidemuseon läpi. Päädyimme ensin kauppaan, mitään ei ostettu. Sitten tajusimme, että museo on ilmainen ja kiertelimme hieman museossa lukiolaisten seassa. Löysimme liukuportaat, jotka olivat vesialtaassa, kuva blogissa.

No, oikaisu ei onnistunut ja poistumme hiljaisina pääovesta. Olimme nähneet vastarannalla ison rakennuksen, josta puuttui keskeltä pala ja jonka kattoterassilla oli actionia. Päätimme mennä sinne. Ilo oli ylimillään, kun selvisi, ette sinne ole sisäänpääsymaksua. Otimme taas paljon kuvia ja löysimme kohdan, misä oli lasilattia. A astui rohkeasti sille ja Pia jäi täysin poikkeuksellisesti vikisemään taustalle. Loulta hänkin rohkastui astumaan lasilattialle. Kävimme drinksuilla ja nautimme maisemista. Olimme hiestä märkiä, alusvaatteita myöten. Oli kiva istua tuulisessa ravintolassa ja kuivua vähän.

Kun poistuimme näköalakerroksesta (23. krs), samaan hissiin tuli neljä muuta ihmistä; nuoripari Brisbanesta ja kaksi eläkeläisrouvaa, myöskin Brisbanesta. Tukevampi, Pamela, aloitti heti kuulustelun ja halusi tietää, mistä kukakin on. Kun selvisi, että olimme Suomesta, alkoi kiivas keskustelu. Poistuimme hissistä ja jäimme ainakin puoleksi tunniksi turisemaan. Pamela oli käynyt Helsingissä, Julie ei. Hauskoja rouvia molemmat, Julie oli saunahullu.

Löysimme kivan, osittain kreikkalaistyylisen hienon ravintolan ja painelimme syömään. Kello oli vähän vaille kolme. Söimme ihania lammaskoftia( kolme kpl, isoja) tomaattikastikkeessa, koftien päällä oli jugurttia ja parmesaaniraastetta. Tilasimme lisukkeeksi ruusukaaleja. Annokseen kuului myös naan -leivän tyylistä leipää. Jaksoimme syödä 2,15 koftaa ja puolikkaan leivän ja kaikki ruusukaalit. Anja halusi ehdottomasti jälkkäriä ja onnistui tunkemaan sen alas lähes kokonaan. Ravintolan nimi oli Dark Shepherd, https://www.darkshepherd.com.au/ . Se oli sisältä erittäin tyylikäs ja akvaarioissa lillui hummereita.

Tyytyväisinä lähdimme takaisin kävelysiltaa pitkin joen kulttuuripuolelle ja otimme City Catin https://www.brisbane.qld.gov.au/traffic-and-transport/public-transport/citycat-and-ferry-services ja seilasimme pitkin jokea. Ne ovat kunnan vesibusseja ja ne liikkuvat näppärästi siksakaten pitkin jokea. Joen varressa on ihan hirveästi ravintoloita ja baareja. Siis hirveästi! Ihmettelimme, miten ne pärjäävät ja ne olivat neljän jälkeen aivan tupaten täynnä. Joenvarrella oli paljon upeita, moderneja kerrostaloja/pilvenpiirtäjiä, osa näytti hyvin uusilta. Täällä ei ole pikkurahasta puutetta. Ostoskeskuksia on joka kulmassa.

Palasimme hotellille käytyämme ostamassa vettä ja huomisen aamupalajugurtit ja laitoimme vielä yhden koneellisen (4.) pyörimään. Saatamme vielä lähteä piipahtamaan ulkona, kun pesukoneen ohjelma loppuu.

27.2.2025 päivän selfie

27.2.2025 Kangaroo point -silta

27.2.2025 hämähäkki kavereineen

27.2.2025 päivän sisilisko

27.2.2025 Pia ja nepalilainen paviljonki

27.2.2025 Pia vesipuistossa

27.2.2025 Anja maailmanpyörässä

27.2.2025 maailmanpyörä

27.2.2025 päivän norsu

27.2.2025 päivän outolintu

27.2.2025 paikallista taidetta

27.2.2025 liukuportaat vesialtaasta

27.2.2025 pääkirjaston sisäpiha

27.2.2025 päivän univormu

27.2.2025 näköalatasannerakennus, tasanne 23. kerroksessa

27.2.2025 lasilattia ja varpaat, 23. krs

27.2.2025 Pia ja Sunrise Spriz

27.2.2025 Anja ja nimikkolasi

27.2.2025 vesipuisto näköalatasanteelta

27.2.2025 City Catit liikenteessä

27.2.2025 bongaa tuttuja

28.2.2025.

Paljon onnea Jorille! ❤️

Askeleita 12590.

Lähtö hotellista noin 8.30, kentällä noin 9.00. Kaikki sujui kentällä mallikkaasti, vuorossa oli Virgin Australian lento Brisbanesta Sydneyyn. Pialla hälytti vartaloskannerissa, syynä rahavyössä olevat luottokortit. Kukaan ei taaskaan tarkistanut henkilöllisyyttä. Lennolle sai ottaa ruokaa ja vettä, ketään ei kiinnostanut mikään. Söimme aamiaissalaatit ja sitten menimme toiseen lentokenttäkahvilaan teelle ja Anja söi artisaanicookien.

Olimme huomanneet bagage dropissa glitteri-ihmisiä, mutta emme juurikaan kiinnittäneet siihen huomiota. Kun lähestyimme porttiamme, musiikki soi kovalla ja disco oli täydessä vauhdissa. Läheiseltä portilta oli lähdössä Pride -lento https://www.virginaustralia.com/au/en/book/pride-flight-2025/ hieman omaamme myöhemmin. Portilla oli tosiaan tiskijukka ja disco plus drag-esiintyjiä. Meno oli kovaa ja äänekästä. Kun lento lähti ja oikea korkeus saavutettu, koneen käytävillä sai tanssia ja juomat kuuluivat matkalipun hintaan. Henkilökunta oli kapteenia myöten pukeutunut asiaankuuluvasti. Kyllä kimmelsi.

Huomenna Sydneyssä on Australian suurin Mardi Gras parade, osallistujia 12000 ja floatteja (lavoja, joita auto kuljettaa), noin 200. Bondi -beachillä on pirskeet läpi yön. Hyvä meininki! Sydneyn kentällä heillä oli laskeutumisbileet, ja huomenna toipumisbrunssi. Pride -festarit ovat noin 14.2.-2.3.2025.

Meillä oli ihan tylsä lento. Se kesti 1 h 15 minuuttia, tarjolla oli teetä tai kahvia. Meitä ei kiinnostanut. A pilkki melkein koko matkan ja Pia nuokkui vieressä.

Sydneyssä tarkistettiin ensimmäiseksi Anjan laukun lukko, se repsotti valmiiksi auki. A laittoi sen kerran kiinni ja avasi sen ja sitten lähdimme tyytyväisinä junalla keskustaan. Hotellimme on kahden korttelin päässä asemalta ja olemme 11. kerroksessa. Huonehintaan kuuluu pitkästä aikaa aamiainen. Yes!

Asetuttuamme hotelliin Sydney Central Hotel managed by the Ascot Ltd: https://www.discoverasr.com/en/others/australia/sydney-central-hotel?utm_source=google&utm_medium=maps&utm_campaign=hq-google-maps-alwayson--all-en-au-au-sydneycentralhotel--gbp&--&cid=map::gg::hq:ind:::all:en:au:au:sydneycentralhotel:0:gbp:0:::
läksimme ratikalla Circle Quayhin ja etsimme ruokapaikkaa. Sen löytämiseen meni noin tunti. Söimme sitruunakanaa, lehtikaalia, rypälekirsikkatomaatteja ja tilasimme lisukkeeksi salaattia. Oli ihan hirveän kuuma! Viereisessä pöydässä istui virolainen nuoripari noin neljävuotiaan poikansa kanssa.

Ruuan jälkeen läksimme satamaan kävelemään ja huomasimme, että Queen Anne-alus oli seurannut meitä Sydneyyn. Satamassa kulki erittäin tälläytynyttä porukkaa, suuntana oopperatalo. Me maleksimme Queen Annen läheisyydessä ja kävelimme sitten Rocksin alueelle. Kävimme drinksuilla ja otimme paljon kuvia. Ilta pimeni ja Pia innostui kerta kaikkiaan pilvenpiirtäjistä iltavalaistuksessa. Hän otti paljon kuvia.

Tulimme ratikalla lähelle hotellia ja kävelimme hotellille. Ihmisiä oli ihan hirveästi joka paikassa ja ilta oli ehkä viilentynyt 26 asteeseen.

Päätimme tarkistaa 8. kerroksen altaan. Siellä uiskenteli yksi kiinalainen mies. Anja kysyi, onko lämmintä vettä, mutta hän ei ihan tainnut ymmärtää kysymystä. Päätimme mennä iltauinnille. Vaihdoimme huoneessa uikkarit ja päällysmekot ja painelimme altaalle. Kiinalainen oli juuri lähdössä ja uiskentelimme rauhassa ehkä noin 20 minuuttia. Sitten sinne tuli nuoripari ja päätimme, että nyt meille riitti. Oli kiva uida tosi lämpimässä vedessä. Anja leikki onnellisena kellukepötkylöiden kanssa, Pia katseli nolona vieressä. Ympärillä oli korkeita rakennuksia, joissa oli eri kerroksissa valot päällä ja yllä loisti tähtitaivas.

Ihmettelimme Pian kanssa, että miten vasta matkamme loppupäivinä olemme alkaneet liikkua pimeällä kaupungilla. Ihan uusi elämys. On ihana kävellä pimeällä, kun ilma on ihan samettista ja lämpötila yli 25 astetta. Suosittelemme kaikille.

Huomioita ja lessons learned (pitkästä aikaa):
1. Ravintoloissa naiset jättävät laukkunsa ja juomansa pöytään mennessään yhtä aikaa vessaan.
2. On helppoa olla Sydneyssä toista kertaa, kun osaa jo liikkua eikä mitään tarvitse opetella.
3. Oopperaan pukeudutaan. Osalla oli tosi hienoja vaatteita; miehet mustissa puvuissa, valkoisissa paidoissa ja mustissa mirreissä. Naisilla pitkiä kauniita pukuja. Heitä oli ilo seurata.
4. Emme halua kotiin.

28.2.2025 päivän selfie

28.2.2025 Pride-juhlat portilla 46

28.2.2025 Virgin Australian henkilökuntaa Pridessa mukana (töissä)

28.2.2025 huoneemme

28.2.2025 kylppäri

28.2.2025 Pia ja mansikka spritz

28.2.2025 Anja kirsikka lasissa

28.2.2025 Oopperatalo iltavalaistuksessa

28.2.2025 Queen Anne ja silta

28.2.2025 sataman pilvenpiirtäjiä

28.2.2025 Pia onnellisena altaassa

28.2.2025 Anja ja pötkylät

1.3.2025
Askeleita 24533.

Kävimme noin yhdeksän maissa hotelliaamiaisella, mikä oli oikein runsas. Tankkasimme kunnolla. Lähdimme Circular Quayn lähellä olevalle Rocksin alueelle. Siellä oli paljon actionia. Kadut ja kujat olivat täynnä ihmisiä ja käsityöläisten kojuja kymmenittäin. Myytävänä oli mm. saippuaa, koruja (paljon), mausteita, printtejä, suklaata, huiveja, mirrejä, mekkoja jne. Yhden kadun päässä oli kaikki ruokakojut. Kyllä harmitti raskaasti, ettei mitään voinut syödä. Saimme kuitenkin tungettua italialaiset artesaanijätskit, oli niin kuuma. Ruokakojut olivat Sydney Harbour sillan alla mäellä, missä tuuli ihanasti. Viihdyimme siellä ainakin 20 minuuttia. Pian jätski oli parempaa; tosi raikasta mansikkaa. Minulla oli suolaista karamellia, mikä ei ollut liian makeaa.

Kävimme taidemuseon kahvilassa drinksuilla ja katselimme varjossa kahvilan muita asiakkaita. Paljon oli porukkaa liikkeellä. Tänään oli Pride -festivaalin Mardi Gras paraati (illalla) ja teeman mukaisesti pukeutuneita pareja ja isoja kaveriporukoita oli paljon liikkeellä. Paljon!

Kävelimme hitaasti melkein koko George Streetin päästä päähän, välillä eri kujilla ja kaduilla poiketen. Noin puolivälissä kävimme kahvilassa syömässä pinaatti-juustoläpyskät ja nauttimassa kylmää kivennäisvettä. Hyvää oli. Anja osti halppiskemikaliosta Revlonin ja Lorealin tuotteita: huulikiille, mineraalipuuteri, kynsilakka ja poskipuna, hinta 49 AUD eli noin 35 euroa!?

Lepäsimme hotellilla vajaat kaksi tuntia ja lähdimme viideltä hotellilta kohti Circular Quaytä, mistä olimme varanneet pöydän perjantaina lauantaita varten. Kun pääsimme satamaan, kuulimme tosi kumean laivan sireenin äänen. Tajusimme heti, että Queen Anne on varmaankin lähdössä ja riensimme laiturille katsomaan. Siellähän sitä vietiin kahden luotsiveeneen turvin takaperin pois satama-altaasta. Se oli valtava! Seurasimme luotsiveneiden taidokasta työskentelyä ja vilkaan sataman tilannetta, kun jättiä käännettiin. Jännää oli.

Kumpikaan ei muistanut ravintolan nimeä, mutta onneksi löysimme sen pienen etsimisen jälkeen. Söimme paistettua barramundia, kukkakaalipyreetä, perunaviipaleita ja tomaatti-sipulisalsaa. Jälkkäriksi Pia otti ravintolan itsetekemää jätskiä (pistaasi ja vanilja vaikka hän tilasi sitruunaa ja vaniljaa) ja Anja söi sitruuna-marenkitartaletin, missä oli voihin tehty taikina. Nam!

Päätimme sitten lähteä katsomaan illan pimetessä Priden Mardi Gras -paraatia. Ihmisiä oli ihan hirveästi liikkeellä ja seurasimme ihmisvirtaa. Pääsimme Oxford Streetille, mistä kulkue lähti, mutta porukkaa oli niin paljon, ettemme päässeet lähellekään kadun reunaa. Meteli oli korvia huumaavaa. Menimme sivukatuja pitkin Oxford Streetiä eteenpäin, koska kadun jalkakäytävillä ei yksikertaisesti pystynyt liikkumaan. Tunnelma oli kuin jättisuuressa urheilutapahtumassa. Oli kuuma ja hiki virtasi, ei vai meillä. Pääsimme vähän lähemmäksi kulkuetta ja Anjan pituus ja pitkät käsivarret tulivat avuksi, kun A otti ihmismassan yli kuvia Pian kameralla. Koska mihinkään ei päässyt liikkumaan, päätimme palata hotellille. Joka toinen katu oli poikki ja kaikki oli yhtä kiertotietä, poliiseja oli joka paikassa, näimme myös ratsupoliiseja. Pian suunnistustaitojen avulla löysimme oikean suunnan. Matkalla George Streetille törmäsimme kulkueen osaan, joka ei ollut vielä edes lähtenyt matkaan. Pia otti innokkaana kuvia lisää. George Streetiltä päätimme kävellä hotellille. On vaikea selittää, miten paljon porukkaa oli liikenteessä, siellä taisi olla kaikki maailman ihmiset paitsi suomalaiset. Olo oli koko ajan turvallinen ja tunnelma leppoisa.

Olimme helpottuneita, kun pääsimme kylmään hotellihuoneeseemme. Lady-porukan whatsapp-videopuhelu alkoi yhdeksältä, ehdimme juuri siihen. Oli hassua katsoa, kun yksi osallistujista oli lenkillä keskellä kirkasta päivää talvivarusteissa. Meillä oli pilkkopimeä, lähes trooppinen ilta menossa. Emme jaksaneet mennä uimaan.

Nyt on sunnuntai 2.3.2025. En jaksanut kirjoittaa blogia eilen illalla. Tänään lennämme Singaporeen. Täytimme eilen aamulla ennen uloslähtöä maahantulokortit Singaporeen puhelimella. Ensin kopioimme entisen korttimme ja editoimme siihen uudet tiedot. No, siitä ei tullut yhtään mitään. Piti tehdä kokonaan uudet. Anjalla se sujui, mutta Pian puhelin jymähti aina samaan kohtaan, emmekä saaneet korttia tehtyä. Kokeilimme sen tekemistä tietokoneella ja se onnistui ilman ongelmia. Pian puhelimessa saattaa olla tiukemmat palomuurit tmv. Lentomme lähtee 16.20 paikallista aikaa (BA0016), kestää kahdeksan tuntia ja olemme perillä 21.25 ja hotellilla aikaisintaan 22.30. Teen tämän päivän blogin huomisaamuna.