13.2.2025
Askeleita 11 623.

Teemana mahdollisimman vähän askeleita – päivä.

Yö meni yskiessä Pialla, hän ei nukkunut paljoa. Anja heräili yskimään ja jatkoi unia. Aamiaisen jälkeen menimme varamaan ajan yksityiseltä lääkäriasemalta, joka löytyi samasta korttelista. Saimme ajan kello 15.15.

Lääkärikeskuksesta kävelimme lyhyen matkaa ratikkapysäkille ja otimme maksuttoman ratikan Melbournen museoon: https://museumsvictoria.com.au/melbournemuseum/

Erittäin avulias lipunmyyjä, James, selitti eri lippukombinaatiot ja möi meille 33 dollarinn arvoiset liput 19 dollarilla per pää. Olimme oikein tyytyväisiä.

Ensin kävimme vaikuttavan aboriginaalien näyttelyn läpi. Kyllä on valloittaja sortanut heitä oikein olan takaa ja julmasti. Maa on heille kaiken alku ja loppu ja maa kuuluu kaikille. Näyttelyssä oli elämäntarinoita, klaanihistoriaa, tarve-, työ- ja metsästyesineitä, käsitöitä ja koristuksia.

Seuraavaksi menimme Melbournen kaupungin kehittymistä koskevaan näyttelyyn, siellä otettiin päivän selfiekin.

Sitten oli vuorossa mineraalit, metallit, kivet, ötökät, ja muut eläimet, mukaan lukien dinosaurukset ja esihistorialliset eläimet. Osa eläimistä oli elossa (muurahaiset, heinäsirkat, kaloja, koppakuoriaisia). Saattoi olla muutama hämähäkkikin, mutta Anja vältteli aktiivisesti katsomista.

Söimme kevyen lounaan mueseossa ja siirryimme Antopia -näyttelyyn: https://museumsvictoria.com.au/melbournemuseum/whats-on/antopia/

Ensin mentiin keskellä olevaan halliin, mistä oli pääsy neljään eri huoneeseen. Hallissa oli interaktiivinen lattia; kun sillä käveli, sai eri määrän muurahaisia seuraamaan itseään ja sitten kun käveli hotspotin päälle, ne kiipesivät seinälle ja piti jäädä katsomaan mitä ne tekivät seuraavaksi. Henkilökunnalla oli vaikeuksia saada meidät hätyytettyä hallista ulos, oli niin kiva heittäytyä leikkisäksi. Joka huoneessa kerättiin jotain (muurahaisia, munia jne.) lattialla kävellen ja sitten ne vietiin hot spottiin ja seinillä alkoi tapahtua. Se oli kivaa ja värikästä!

Otimme ratikan niin lähelle hotellia kuin pääsimme ja kävimme tsekkaamassa huomisen retken bussin lähtöpaikan. Lampsimme takaisin hotellille ja huilasimme jääkylmässä asunnossamme hetken ennen lääkärille menoa.

Olin ilmoittanut varausta tehdessäni, että menemme yhtäaikaa lääkärin vastaanotolle. Se ei ollut ongelma. Saavuimme ajoissa ja jouduimme täyttämään kaiken maailman lippuja ja lappuja, historiaa lääkkeistä ja sairauksista. Ihan kaikkea emme viitsineet. Meidät otti uteliaan iloisesti vastaan Peter, 42 v. kotoisin Uudesta-Seelannista. Juttu luisti ja meni aikaa ennen kuin pääsimme asiaan. Ensin Anjalta mitattiin lämpö ja syke, sitten katsottiin korva ja kuunneltiin keuhkot. Lopuksi tyrkättiin tikku kurkkuun ja sama tikku (lieneekö ollut sama vai toinen pää) nenään, kumpaankin sieraimeen. En tykännyt.

Sitten oli Pian vuoro. Samat toimenpiteet, paitsi hänen korviaan ei katsottu. Pia otti kaiken stoalaisen tyynesti eikä hätkähtänytkään tikkuoprtaation aikana. 

Sovimme, että, jos testituloksissa on jotain, he laittavat tiedon sähköpostilla, muuten ei kuulu mitään. Maksoimme itse (n. 70 euroa per pää, sisältäen testin) ja perimme sitten matkavakuutuksesta takaisin. Mitään tulehduksellista ei löytynyt.

Tulimme helpottuneina hotellille ja Anja alkoi guugeloimaan illallisravintolaa. Niitä löytyi kolme noin 30 joukosta, mutta mihinkään ei päässyt ennen kello 20.15!? Sattumalta sitten löytyi Sud, johon saimme pöydän varattua kello 18.15. https://www.sud.com.au/

Kun olimme aikeissa kävellä sinne, taivas aukesi ja vettä tuli virtanaan. Pyysimme hotellin respaa soittamaan meille taksin ja pääsimme suht kuivina perille. Tarjoilijat (nuoria miehiä) ottivat meidät siipiensä suojaan ja koko ruokailutapahtuma oli todella viihdyttävä.

Tilasimme paperinohutta paneroitua vasikkaa, sitruuna ja rucolasalaattia, lisukkeeksi valkosipuli-chili broccoliineja. Ruoka tuli nopeasti ja oli todella herkullista. Leikkeitä oli kolme!!! A jaksoi vähän päälle kaksi ja Pia sai tungettua hädin tuskin kahta alas. Ei voitu ottaa jälkkäriä, josta Anja murjottaa vieläkin.

Kävelimme kaupan kautta hotellille ja alamme valmistautua huomiseen 12 tunnin retkeen. Aloitamme Philips Islandista: https://www.visitphillipisland.com.au/ . Ensin tarkistamme pingviinit.

Lessons learned:
1. Vaikka päättää välttää kävelyä, askeleita kertyy ihan reilusti.
2. Leikillisyys on tallessa yli kuusikymppisillä.
3. Keskustassa ei juurikaan ole suojateitä (paitsi liikennevaloissa). Jalankulkija väistää autoilijoita ja pyöräilijöitä.
4. Kadut ovat leveitä ja joillakin kaduilla parkkipaikat ovat keskellä katua, kaistojen välissä.

13.2.2025 päivän selfie

13.2.2025 Pia kerää muurahaisia

13.2.2025 Anja kerää muurahaisia

13.2.2025 muurahaiset seinällä lypsämässä kirvoja

13.2.2025 Mobile aboriginaalien näyttelyssä

14.2.2025
Askeleita 13057.
Aamiaisen jälkeen lähdimme ostamaan kertakäyttöisiä sadetakkeja. Ajattelimme, että niitä ei löydy helposti, mutta toisin kävi. Oli viileämpi päivä, noin 19-20 astetta.

Olimme retkibussin noutopisteessä melkein puoli tuntia liian aikaisin. Bussi tuli hieman myöhässä 11.55 ja noukimme keskustasta lisää porukkaa kahdesta paikasta. Liikuimme 24 paikkaisella bussilla ja mukana oli porukkaa Tanskasta, Saksasta, USA:sta, Kanadasta, Australiasta ja Japanista.

 

Ensin ajoimme St Kildan läpi Brighton Beachille (kuuluu vielä Melbourneen) ja ihastelimme karkeahiekkaisempaa uimarantaa ja rantataloja, beach boxes. Niissä ei ole viemäriä eikä sähköä eikä niissä saa yöpyä. Ne ovat kovin haluttuja ja ne maksavat nyt noin 400 000-500 000 AUD, jos niitä sattuisi tulemaan myyntiin. Olimme hienostoalueella ja rantakadun talot olivat todella upeita, suurin osa ultramoderneja.

 

Kuskinamme /oppaanamme oli iki-ihana Dirk, eläkkeellä oleva herrasmies, joka vie 2-3 ryhmää viikossa ko. retkelle.


Brighton Beachiltä menimme Moonlit Sanctuary Wildlife Conservation Parkiin. Ensin osallistuimme esitykseen, jossa esiteltiin muutamia eläimiä. Ensimmäisenä oli vauvaeläin, jonka nimeä/lajia emme tunteneet.

Sitten esiteltiin sammakkosuinen (frog mouth) pöllökehrääjä (lintu) ja lopuksi koulutettu papukaija. Sieltä läksimme kiertämään puistoa ja näimme paljon wallabeja, emuja, kaiken maailman lintuja. Tasmanian paholainen oli nukkumassa.

 

Kevyen lounaan jälkeen menimme katsomaan koaloita ja ne olivat tosi suloisia. Niille vaihdettiin juuri uusia eukalyptuspuun oksia syötäväksi ja eläintenhoitaja selosti, miten ne syövät vain niille parhaiten sopivat lehdet oksasta ja sen ne tietävät haistamalla lehtiä ensin. Uroskoala kävi tarkistamassa joka oksan, naaraskoala mussutti tyytyväisenä paikallaan.

 

Palasimme bussille ja jatkoimme matkaa Nobbiesin matkailu- ja informaatiokeskukseen ja tutustuimme Nobbies Blowholeen ja Seal Rockin alueeseen. Tuuli ja merenkäynti oli kovia ja seurasimme innokkaina surffareita. Uiminen oli rannalla kielletty.

 

Jatkoimme matkaa Philips Islandille ja siellä Cowesin kylään. Jokainen etsi itselleen sopivan ruokapaikan, pysähdys oli noin 1,5h. Koska oli perjantai ja Ystävänpäivä ja monta retkibussia liikkeellä, ei ollut itsestään selvää, että tilaa löytyy ravintoloista. Onnistuimme kuitenkin löytämään ravintolan, mihin mahtui ja tilasimme puoliksi lammas-minttujugurttipitsan. Se tuli todella nopeasti ja oli oikein maukasta.

Jatkoimme bussilla Penguin Parade -tapahtumaan. Ensin kiertelimme rakennettuja puisia siltoja/jalkakäytäviä pitkin rinnettä, joka oli täynnä pingviinien pesiä. Vanhemmat lähtevät aamunkoitteessa kalastamaan ja palaavat illan hämärtysessä mereltä ruokkimaan poikasiaan. Ne sukeltavat päivässä noin 500-600 kertaa. Onnistuimme löytämään kaksi pesää, missä poikanen kurkki ulos.

Sitten siirryimme isoon keskukseen, meille annettiin pääsyliput ja kävelimme varmaan vajaan kilometrin rannalle, missä oli istumistasot. Ilta oli loppuunmyyty ja paikalla 2500 katsojaa.

 

Osallistujia kiellettiin käyttämästä kameroita, kuvia ei saanut ottaa lainkaan. Syynä oli pingviinien arat silmät, joita puhelimien valot ärsyttävät. Pingiiviinit (30 cm korkeita) tulivat rantaan ryhminä ja pysähtelivät usein ennen kuin jatkoivat matkaa. Illan hämärtyessä niitä oli tosi vaikea nähdä. Siirryimme puisille silloille/jalkakäytäville ja saimme seurata ihan vierestä, kun ne lyllersivät pesilleen. Poikaset olivat jo ulkona pesistä piipittämässä ja odottamassa ruokaansa. Palasimme bussille ja ajoimme takaisin Melbourniin pilkkopimeässä vajaat kaksi tuntia. A nukkuin koko matkan, Pia seurasi liikennettä ja siltä osin maisemia kun oli katuvaloja. Plasimme noutopaikalle noin 23.35 ja kävelimme hissukseen hotellille. Nukkumaan mentiin yhden maissa.

Retki oli tosi hyvin suunniteltu; mennessä ei ollut pitkiä ajomatkoja. Annettu aika riitti hyvin pysähdyksiin eikä luppoaikaa jäänyt. Opas selosti ajonkin aikana ja paikan päällä asioita ja sitten jokainen lähti omalle tutkimusretkelleen. Philips Islandilla näimme paljon villejä walabeja, ne heräävät alkuillasta syömään. Näimme myös kaksi karvajalkaista nokkasiiliä luonnossa. Se on kuulemma aika harvinaista. Niistä emme ehtineet saamaan kuvia. Oli kiva päivä!

14.2.2025 Päivän selfie

14.2.2025 Brighton Beach, beach boxes 1 ja 2

14.2.2025 Koalat 1

14.2.2025 Koalat, 2

14.2.2025 Nobbies, ranta ja surffaajat

14.2.2025 pingviinin poikanen

14.2.2025 Wallabeja

15.2.2025

Askeleita vain 5527.

 

Liikeelle lähdettiin vasta 12.30 jälkeen, kun pyykkiä oli pesty kaksi koneellista ja Uuden-Seelannin viranomaisten haluamat maahantulotiedot täytetty. Tänään on kylmä, vain 13-14 astetta. Kevytuntuvatakit NIIN käytössä. Tänään emme ottaneet kuvia, joten jäätte myös ilman päivän selfietä.

 

Myöhäisen aamiaisen jälkeen menimme Melbournen suurimpaan outlettiin ja kiersimme kauppoja. P löysi ihanan sini-turkoosi-valkoisen paidan ja A vielä ihanamman punaisen pakkauskuution. Kotimatkalla kolmen jälkeen kävimme drinksuilla baarissa, mihin koirat olivat tervetulleita. Mielenkiinnolla seurasimme koirien reaktioita toisiin koiriin ja omistajiinsa. 

 

Palasimme hotellille ja söimme. Olimme ostaneet mausteisen kana-aterian, jääkaapissa oli salaattia ja kirsikkatomaatteja. Ihan tultiin täyteen. Nyt pyörii viimeinen koneellinen pyykkiä ja kohta alkaa suihkussakäynti ja laukkujen pakkaus. 

 

Tänään ei opittu yhtikäs mitään....

Huomenna 16.2.2025 herätys 4.10, taksi 5.10, kentällä 6.10 mennessä. Lento (QF167) lähtee 9.10, perillä Christchurchissa 14.30 paikallista aikaa. Lento kestää 3h 30 minuuttia. Majoittuminen Fino Hotel & Suites, 87 Kilmore Streer , Christchurch.

Hotellimme Christchurchissa 16.-18.2.2025